Ruokailu ja jaksamisen haasteet vauva-arjessa
Ruokailu, äidin jaksaminen, mieliteot, raskauskilot ja terveellinen syöminen...
Kaikki aiheita, jotka herättävät kuumaakin kuumempia keskusteluja, mitä esimerkiksi erilaisia facebook-ryhmiä selaamalla tulee vastaan. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka monesta näkökulmasta, mutta lähdenpä nyt liikkeelle seuraavasta: Miten omat ruokailut voi hoitaa fiksusti vauva-arjessa niin, että se tukee myös omaa hyvinvointia ja jaksamista, ja miten suhtautua esimerkiksi herkkuhimoihin, kilojen kertymiseen ja asioihin, joihin voi- ja toisaalta taas ei voi vaikuttaa, ja miten nämä asiat myös kietoutuvat toisiinsa... Avaan nyt näitä aiheita paitsi omasta näkökulmastani, hieman myös aiemman asiakastyöni pohjalta.
Moni äiti valittaa, ettei ehdi vauva-arjessa syödä, saati katsoa yhtään mitä syö. Samaan aikaan saatetaan kipuilla esimerkiksi kertyneiden raskauskilojen kanssa, ja olla ahdistuneita omasta peilikuvasta ja olomuodosta. Tämä asia on vähän kaksipiippuinen juttu, sillä esimerkiksi kilojen kertymiseen ja niiden lähtemiseen vaikuttaa hyvin monia asia, joista ruokailu on vain yksi osatekijä. Se, mitä ja miten syömme, vaikuttaa kuitenkin hyvinvointiimme monella tavalla. Monta asiaa kyllä voi ja ehtii, jos etukäteen valmistelee ja suunnittelee. Tämä on myös asia, joka täytyy vain opetella, ja se puolestaan vaatii viitsimistä ja jaksamista.
Monessa kohtaa olisi helppo jättää oma ruokailu vaikka kokonaan väliin helpottaakseen ja nopeuttaakseen erilaisia tilanteita. Koska olen itse todella herkkä verensokerinvaihteluille, ja taannun väsyneenä ja nälkäisenä aivan pikkulapsen tasolle, päätin jo raskausaikana, että pyrin pitämään omista ruokailuistani kiinni tasan yhtä tarkkaan, kuin pidän kiinni vauvan ruokailuista. Toki tiettyä joustavuutta tässä kuitenkin vaaditaan, mutta periaatteeni oli ja on edelleenkin tämä. Välillä on todellakin vaadittu viitsimistä, jaksamista, kärsivällisyyttä ja venymistä, jotta ruoka on saatu myös omalle lautaselle riittävän ajoissa, ja jokseenkin järkevässä muodossa.
Viitsiminen on usein kiinni motivaatiosta, ja siihen voimme vaikuttaa monin tavoin. Kannattaa esimerkiksi miettiä sitä, mitä voimme saavuttaa, kun pistämme vähän extra eforttia peliin! Jaksamattomuus voi puolestaan olla haastavampi juttu etenkin vauvavuoden aikana. Uusien rutiinien, tapojen ja tottumusten, sekä mahdollisesti myös uudenlaisen "ruokasuhteen" rakentaminen voi olla väsyneenä ja muun uuden keskellä helpommin sanottu kuin tehty. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, sen olen päässyt todistamaan monet kerrat valmennustyöni aikana. Hommassa pitää kuitenkin malttaa edetä pienin tavoittein, askel askeleelta. Kuitenkin se, että viitsii nähdä hieman extra vaivaa, ja panostaa tiettyihin perus juttuihin, tukee hyvinvointia merkittävästi myös väsyneempinä kausina, ja lisää positiivisen kierteen kautta myös jaksamista :)
Ainakin omalla kohdallani ruokahalu kasvaa selkeästi kun olen väsyneempi, ja samalla myös herkkuhimot nostavat päätään. Tämä on luonnollista, sillä univaje on yhdenlaista energiavajetta, jota olisi niin helppoa ja mukavaa paikata esimerkiksi kaikenlaisilla herkuilla. Väsyneenä tekee myös helposti mieli vähän hemmotella itseään, sillä näin mielihyväntunteen saa hankittua nopeasti ja helposti, ja vieläpä vähällä vaivalla! Herkuista saakin hetkellisen energiapiikin ja mielihyvän, mutta huonossa tapauksessa siitä voi seurata myös morkkis ja kierre, josta voi olla hankala pyristellä ulos… Saatan kyllä itsekin napata silloin tällöin jotain pientä hyvää esim. iltapäiväkahvin kanssa, enkä ota siitä huonoa omaatuntoa, eikä se vaikuta muuhun ruokailuuni. Tämä pieni herkku, olkoon se sitten vaikka korvapuusti tai rivi suklaata, on kuitenkin vain osa ruokailun kokonaisuutta! Kun sokeria ei syö nälkäänsä, pysyvät määrät myös helpommin kohtuullisina.
Jos aamun ja lounaan ruokailu on jäänyt liian kevyeksi, kasvaa kiusaus vetäistä rivin sijaan koko suklaalevy, ja ilta saattaakin olla jatkuvaa jääkaapilla juoksemista. Pahimmillaan väsymys ja etenkin siihen liittyvä herkuttelu voivat johtaa epäterveeseen kierteeseen etenkin, jos herkkujen syömisestä seuraa huono omatunto, tai jos kunnon ruokaa korvataan herkuilla. Morkkiksen iskiessä moni alkaa rajoittaa tai vähentää muuta ruokailua, ja itselle saatetaan asettaa erilaisia ruokaan tai ruoka-aineisiin liittyviä kieltoja ja rajoituksia. Käytännössä näiden noudattaminen voi olla pidemmän päälle hyvin vaikeaa, ja jopa mahdotonta.
Tilanne voi muuttua erityisen haastavaksi silloin, jos esimerkiksi raskauden aikana kertyneet kilot eivät ota lähteäkseen, ja painonpudotukseen aletaan pyrkiä väsyneenä vauva-arjen keskellä ruokailuja rajoittamalla. Kun perus ruokailusta koitetaan nipistää tai se pidetään turhan kevyenä, syntyy väistämättä energiavajetta ja ns. kasaantuvaa nälkää, joka varmasti laukaisee syömisen jossain vaiheessa. Tällä tarkoitan siis tavalla tai toisella ilmenevää ”ylisyömistä”, ja esimerkiksi todella voimakkaita herkkuhimoja, joiden hillitseminen voi kääntyä mahdottomaksi esimerkiksi väsymykseen yhdistettynä. Kun sitten vedetään herkkuöverit, tulee jälleen morkkis ja huono-omatunto, ja päätetään jälleen lisätä tiukempaa otetta, jolloin kierre on valmis...
Selvää on, ettei painonpudotus tällä tavalla onnistu, ja kiloja voi kertyä vähitellen entisestään. On tutkittu juttu, että ns. kuuriluontoinen laihduttaminen ei pidemmän päälle johda pysyvään painonpudotukseen vaan päinvastoin. Ylipäätään pyrkimys laihtua, on usein tie heikkoon lopputulokseen, mikä voi kuulostaa karulta. Kuitenkin totuus on, että jokaisen kuurin jälkeen paino useimmiten nousee lopulta lähtötasoa korkeammalle, sillä rajoitettua syömistä ei voida jatkaa loputtomiin. Avain pysyvään painonhallintaan ja hyvään oloon löytyy niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin perushyvästä ruokailusta, jossa on riittävästi joustavuutta. Tätä kannattaa siis harjoitella, ja tässä suhteessa tärkein treenattava lihas on meidän oma mielemme. Kun pääsee kiinni siihen, missä kohtaa omat ajattelumallit ja toimintatavat vievät metsään, on niitä myös mahdollista muuttaa.
Kun itsellä on hyvän syömisen rutiini hallussa, on se myös helpompi välittää pikkuhiljaa lapselle. Poikkeuksetta jokainen valmennustyössäni kohtaamani äiti, jonka kanssa olen ruokailusta keskustellut on kertonut toivovansa, että hänen lapsensa oppisivat syömään monipuolista ja ravitsevaa ruokaa, ja loisivat myös ennen kaikkea terveen suhtautumisen ruokaan ja syömiseen. Samaa uskon jokaisen äidin toivovan samalla myös itselleen.
Tärkeää on huomioida oma tilanne aidosti osana sen hetkistä kokonaisuutta, johon etenkin vauva-aikana vaikuttavat monenlaiset tekijät, joista kaikkiin ei välttämättä itse pysty sillä hetkellä suoranaisesti vaikuttamaan. Vauva-aikana oman osuutensa soppaan tuovat esimerkiksi hormonaaliset tekijät ja esimerkiksi imetys, joiden vaikutukset vaikkapa kehonkoostumukseen ovat yksilölliset. Osalla imetys suorastaan kuihduttaa kehon rasvavarastot olemattomiin, osalla taas kilot eivät liikahda mihinkään ennen kuin imetys on lopetettu ja hormonitoiminta tältä osin tasapainottunut. Tässä yksilöllisyys pelaa täysin omaa peliään, ja se tulee vain hyväksyä. Selvää on, että molemmissa tapauksissa perus terveellisellä ja riittävällä ruokailulla on suuri merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. Kun syömme ravitsevaa ruokaa ja pidämme kiinni ruokailun säännöllisyydestä, olemme joka tapauksessa energisempiä, verensokeri ei heittele, ja samalla usein myös mieliala on parempi ja saatamme myös nukkua paremmin. Riittävä energiansaanti on myös avain asemassa, jotta maidontuotanto säilyy niin kauan kuin sen toivotaan pysyvän yllä.
Vauvan kasvaessa noin puolen vuoden ikään, muuttuu myös vauvan ruokailurytmi pikkuhiljaa vastaamaan ns. suositeltavaa perus ruokailurytmiä, jota myös meille aikuisille suositellaan: aamulla syödään aamiainen, puoleen päivään mennessä lounas, iltapäivän aikana välipala, sitten päivällinen, ja ennen nukkumaanmenoa vielä iltapala. Viimeistään tässä kohtaa ei vanhemmalla tulisi olla syytä, miksei hän söisi samassa rytmissä ja mielellään myös samaan aikaan lapsen kanssa. Enenevissä määrin myös samaa ruokaa, toimimmehan me myös tärkeinä esimerkkeinä lapsillemme! Tiedän, että moni äiti kamppailee esimerkiksi sen kanssa, kuinka onnistuisi syömään vaikkapa enemmän kasviksia, ja tätä voi aivan hyvin opetella samalla itse, kun totuttaa lasta monipuolisen ruokailun maailmaan. Ota siis haaste vastaan ja ennakkoluuloton asenne itsellesi, niin se välittyy myös paremmin lapsellesi!
Vauva-vuosi on täynnä muutoksia, ja ainakin itseäni on helpottanut todella paljon ajatus siitä, että elämä on nyt oikeastaan jatkuvaa muutosta ja vaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Omaa tilannetta miettiessä (etenkin väsyneenä) ei siis kannata ajatella olevansa sen hetkisen tilanteen vanki vaan ymmärtää se, että vauvan jatkuvasti kehittyessä ja kasvaessa, myös sinun tilanteesi muuttuu jatkuvasti! Jos tässä kuussa on erityisen hankalaa, voi seuraava kuukausi tai päivä olla jo huomattavasti helpompi, ja näin todennäköisesti onkin! Myös seuraava ruokapäivä tai ateria voi aina olla myös edellistä parempi :)
Mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden kohtaamista haasteista ja myös onnistumisista näihin asioihin liittyen!
Kaikki aiheita, jotka herättävät kuumaakin kuumempia keskusteluja, mitä esimerkiksi erilaisia facebook-ryhmiä selaamalla tulee vastaan. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka monesta näkökulmasta, mutta lähdenpä nyt liikkeelle seuraavasta: Miten omat ruokailut voi hoitaa fiksusti vauva-arjessa niin, että se tukee myös omaa hyvinvointia ja jaksamista, ja miten suhtautua esimerkiksi herkkuhimoihin, kilojen kertymiseen ja asioihin, joihin voi- ja toisaalta taas ei voi vaikuttaa, ja miten nämä asiat myös kietoutuvat toisiinsa... Avaan nyt näitä aiheita paitsi omasta näkökulmastani, hieman myös aiemman asiakastyöni pohjalta.
Viitsimisen ja jaksamisen haasteet
Moni äiti valittaa, ettei ehdi vauva-arjessa syödä, saati katsoa yhtään mitä syö. Samaan aikaan saatetaan kipuilla esimerkiksi kertyneiden raskauskilojen kanssa, ja olla ahdistuneita omasta peilikuvasta ja olomuodosta. Tämä asia on vähän kaksipiippuinen juttu, sillä esimerkiksi kilojen kertymiseen ja niiden lähtemiseen vaikuttaa hyvin monia asia, joista ruokailu on vain yksi osatekijä. Se, mitä ja miten syömme, vaikuttaa kuitenkin hyvinvointiimme monella tavalla. Monta asiaa kyllä voi ja ehtii, jos etukäteen valmistelee ja suunnittelee. Tämä on myös asia, joka täytyy vain opetella, ja se puolestaan vaatii viitsimistä ja jaksamista.
Monessa kohtaa olisi helppo jättää oma ruokailu vaikka kokonaan väliin helpottaakseen ja nopeuttaakseen erilaisia tilanteita. Koska olen itse todella herkkä verensokerinvaihteluille, ja taannun väsyneenä ja nälkäisenä aivan pikkulapsen tasolle, päätin jo raskausaikana, että pyrin pitämään omista ruokailuistani kiinni tasan yhtä tarkkaan, kuin pidän kiinni vauvan ruokailuista. Toki tiettyä joustavuutta tässä kuitenkin vaaditaan, mutta periaatteeni oli ja on edelleenkin tämä. Välillä on todellakin vaadittu viitsimistä, jaksamista, kärsivällisyyttä ja venymistä, jotta ruoka on saatu myös omalle lautaselle riittävän ajoissa, ja jokseenkin järkevässä muodossa.
Viitsiminen on usein kiinni motivaatiosta, ja siihen voimme vaikuttaa monin tavoin. Kannattaa esimerkiksi miettiä sitä, mitä voimme saavuttaa, kun pistämme vähän extra eforttia peliin! Jaksamattomuus voi puolestaan olla haastavampi juttu etenkin vauvavuoden aikana. Uusien rutiinien, tapojen ja tottumusten, sekä mahdollisesti myös uudenlaisen "ruokasuhteen" rakentaminen voi olla väsyneenä ja muun uuden keskellä helpommin sanottu kuin tehty. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, sen olen päässyt todistamaan monet kerrat valmennustyöni aikana. Hommassa pitää kuitenkin malttaa edetä pienin tavoittein, askel askeleelta. Kuitenkin se, että viitsii nähdä hieman extra vaivaa, ja panostaa tiettyihin perus juttuihin, tukee hyvinvointia merkittävästi myös väsyneempinä kausina, ja lisää positiivisen kierteen kautta myös jaksamista :)
Säännöllinen ruokailu ja herkuttelu ilman morkkista
Ainakin omalla kohdallani ruokahalu kasvaa selkeästi kun olen väsyneempi, ja samalla myös herkkuhimot nostavat päätään. Tämä on luonnollista, sillä univaje on yhdenlaista energiavajetta, jota olisi niin helppoa ja mukavaa paikata esimerkiksi kaikenlaisilla herkuilla. Väsyneenä tekee myös helposti mieli vähän hemmotella itseään, sillä näin mielihyväntunteen saa hankittua nopeasti ja helposti, ja vieläpä vähällä vaivalla! Herkuista saakin hetkellisen energiapiikin ja mielihyvän, mutta huonossa tapauksessa siitä voi seurata myös morkkis ja kierre, josta voi olla hankala pyristellä ulos… Saatan kyllä itsekin napata silloin tällöin jotain pientä hyvää esim. iltapäiväkahvin kanssa, enkä ota siitä huonoa omaatuntoa, eikä se vaikuta muuhun ruokailuuni. Tämä pieni herkku, olkoon se sitten vaikka korvapuusti tai rivi suklaata, on kuitenkin vain osa ruokailun kokonaisuutta! Kun sokeria ei syö nälkäänsä, pysyvät määrät myös helpommin kohtuullisina.
Jos aamun ja lounaan ruokailu on jäänyt liian kevyeksi, kasvaa kiusaus vetäistä rivin sijaan koko suklaalevy, ja ilta saattaakin olla jatkuvaa jääkaapilla juoksemista. Pahimmillaan väsymys ja etenkin siihen liittyvä herkuttelu voivat johtaa epäterveeseen kierteeseen etenkin, jos herkkujen syömisestä seuraa huono omatunto, tai jos kunnon ruokaa korvataan herkuilla. Morkkiksen iskiessä moni alkaa rajoittaa tai vähentää muuta ruokailua, ja itselle saatetaan asettaa erilaisia ruokaan tai ruoka-aineisiin liittyviä kieltoja ja rajoituksia. Käytännössä näiden noudattaminen voi olla pidemmän päälle hyvin vaikeaa, ja jopa mahdotonta.
Tilanne voi muuttua erityisen haastavaksi silloin, jos esimerkiksi raskauden aikana kertyneet kilot eivät ota lähteäkseen, ja painonpudotukseen aletaan pyrkiä väsyneenä vauva-arjen keskellä ruokailuja rajoittamalla. Kun perus ruokailusta koitetaan nipistää tai se pidetään turhan kevyenä, syntyy väistämättä energiavajetta ja ns. kasaantuvaa nälkää, joka varmasti laukaisee syömisen jossain vaiheessa. Tällä tarkoitan siis tavalla tai toisella ilmenevää ”ylisyömistä”, ja esimerkiksi todella voimakkaita herkkuhimoja, joiden hillitseminen voi kääntyä mahdottomaksi esimerkiksi väsymykseen yhdistettynä. Kun sitten vedetään herkkuöverit, tulee jälleen morkkis ja huono-omatunto, ja päätetään jälleen lisätä tiukempaa otetta, jolloin kierre on valmis...
Selvää on, ettei painonpudotus tällä tavalla onnistu, ja kiloja voi kertyä vähitellen entisestään. On tutkittu juttu, että ns. kuuriluontoinen laihduttaminen ei pidemmän päälle johda pysyvään painonpudotukseen vaan päinvastoin. Ylipäätään pyrkimys laihtua, on usein tie heikkoon lopputulokseen, mikä voi kuulostaa karulta. Kuitenkin totuus on, että jokaisen kuurin jälkeen paino useimmiten nousee lopulta lähtötasoa korkeammalle, sillä rajoitettua syömistä ei voida jatkaa loputtomiin. Avain pysyvään painonhallintaan ja hyvään oloon löytyy niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin perushyvästä ruokailusta, jossa on riittävästi joustavuutta. Tätä kannattaa siis harjoitella, ja tässä suhteessa tärkein treenattava lihas on meidän oma mielemme. Kun pääsee kiinni siihen, missä kohtaa omat ajattelumallit ja toimintatavat vievät metsään, on niitä myös mahdollista muuttaa.
Kun itsellä on hyvän syömisen rutiini hallussa, on se myös helpompi välittää pikkuhiljaa lapselle. Poikkeuksetta jokainen valmennustyössäni kohtaamani äiti, jonka kanssa olen ruokailusta keskustellut on kertonut toivovansa, että hänen lapsensa oppisivat syömään monipuolista ja ravitsevaa ruokaa, ja loisivat myös ennen kaikkea terveen suhtautumisen ruokaan ja syömiseen. Samaa uskon jokaisen äidin toivovan samalla myös itselleen.
Kokonaisuuden merkitys!
Tärkeää on huomioida oma tilanne aidosti osana sen hetkistä kokonaisuutta, johon etenkin vauva-aikana vaikuttavat monenlaiset tekijät, joista kaikkiin ei välttämättä itse pysty sillä hetkellä suoranaisesti vaikuttamaan. Vauva-aikana oman osuutensa soppaan tuovat esimerkiksi hormonaaliset tekijät ja esimerkiksi imetys, joiden vaikutukset vaikkapa kehonkoostumukseen ovat yksilölliset. Osalla imetys suorastaan kuihduttaa kehon rasvavarastot olemattomiin, osalla taas kilot eivät liikahda mihinkään ennen kuin imetys on lopetettu ja hormonitoiminta tältä osin tasapainottunut. Tässä yksilöllisyys pelaa täysin omaa peliään, ja se tulee vain hyväksyä. Selvää on, että molemmissa tapauksissa perus terveellisellä ja riittävällä ruokailulla on suuri merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle. Kun syömme ravitsevaa ruokaa ja pidämme kiinni ruokailun säännöllisyydestä, olemme joka tapauksessa energisempiä, verensokeri ei heittele, ja samalla usein myös mieliala on parempi ja saatamme myös nukkua paremmin. Riittävä energiansaanti on myös avain asemassa, jotta maidontuotanto säilyy niin kauan kuin sen toivotaan pysyvän yllä.
Vauvan kasvaessa noin puolen vuoden ikään, muuttuu myös vauvan ruokailurytmi pikkuhiljaa vastaamaan ns. suositeltavaa perus ruokailurytmiä, jota myös meille aikuisille suositellaan: aamulla syödään aamiainen, puoleen päivään mennessä lounas, iltapäivän aikana välipala, sitten päivällinen, ja ennen nukkumaanmenoa vielä iltapala. Viimeistään tässä kohtaa ei vanhemmalla tulisi olla syytä, miksei hän söisi samassa rytmissä ja mielellään myös samaan aikaan lapsen kanssa. Enenevissä määrin myös samaa ruokaa, toimimmehan me myös tärkeinä esimerkkeinä lapsillemme! Tiedän, että moni äiti kamppailee esimerkiksi sen kanssa, kuinka onnistuisi syömään vaikkapa enemmän kasviksia, ja tätä voi aivan hyvin opetella samalla itse, kun totuttaa lasta monipuolisen ruokailun maailmaan. Ota siis haaste vastaan ja ennakkoluuloton asenne itsellesi, niin se välittyy myös paremmin lapsellesi!
Vauva-vuosi on täynnä muutoksia, ja ainakin itseäni on helpottanut todella paljon ajatus siitä, että elämä on nyt oikeastaan jatkuvaa muutosta ja vaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Omaa tilannetta miettiessä (etenkin väsyneenä) ei siis kannata ajatella olevansa sen hetkisen tilanteen vanki vaan ymmärtää se, että vauvan jatkuvasti kehittyessä ja kasvaessa, myös sinun tilanteesi muuttuu jatkuvasti! Jos tässä kuussa on erityisen hankalaa, voi seuraava kuukausi tai päivä olla jo huomattavasti helpompi, ja näin todennäköisesti onkin! Myös seuraava ruokapäivä tai ateria voi aina olla myös edellistä parempi :)
Mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden kohtaamista haasteista ja myös onnistumisista näihin asioihin liittyen!
Keskustelua voidaan jatkaa myös instgramissa @_sun_aika_ tai @sallahele
Aurinkoista viikon jatkoa! :)
Aurinkoista viikon jatkoa! :)
<3 Salla
Ruokailu ja arjen rytmit ovat tärkeitä meidän kolmen alle 4v pojan perheessä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja ennakointi ennen kaikkea helpottaa kaikkia ja kaikkea mitä tulee ruokaan ja ruokailuun. Kun pöydän ääressä istuu vanhemmat, yksi soseita syövä 10kk vanha pikku jättiläinen sekä jo nyt valtavia määriä syövät 3v uhmaikäinen sekä itsenäistyvä neljävuotias on ruokailuhetkiin myös varattava tarpeeksi aikaa. Ensin siihen että saa kaikki pöytään samaan aikaan ja sitten siihen että ruoka menee suuhun/suihin. Opin huomaamattani syömään myös vasemmalla kädellä 😂 Olemme totuttaneet poikamme terveelliseen ja monipuoliseen ruokaan senkin takia koska pojat ovat erittäin vauhdikkaita ja tarvitsevat ravitsevaa, rikasta ruokaa. Suosimme kauden vihanneksia ja marjoja ja onneksi kaikki myös pidämme niistä. Pyrimme syömään monipuolisesti kasviksia ja kalaa lihaa vähentäen. Viikonloput on pyhitetty ns. Paremman ruoan valmistamiseen ja tämä on onnistunut ainakin meidän perheessä hyvin. Soseita valmistuu näppärästi pakkaseen samoista raaka-aineista mistä muillekin ruoka valmistetaan. Uskon että kaikki mitä ravintoon ja hyvin monipuoliseen ruokavalioon liittyy on vahvasti kiinni mielenkiinnosta ja viitsimisestä sitä kohtaan. Olen myös samaa mieltä näistä vaiheista, niitä tulee ja menee ja yhtä seuraa aina toinen, eikä kannata stressata jos joinain päivinä ei se vaivalla tehty ruoka maistukaan, yleensä siihen löytyy syynsä (sairaudet, hampaat tms). Väsyneenä ei varmasti viitsi eikä jaksa juuri mitään. Äidit tekevät hyvinkin paljon perheidensä eteen joten kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Todella samanlaisia ajatuksia täällä myös! Kuulostaa kyllä tosi hienolta, miten olette saaneet homman toimimaan teidän perheessä! Ei ole todellakaan ihan helppo juttu saada vauhdikkaita lapsia samaan aikaan pöydän ääreen, ja vieläpä keskittymään ruokailuun :) Se on ihan totta, että tähän tulee varata aikaa, ja pyrkiä tosiaankin rauhoittamaan se ruokailuhetki. Olen myös huomannut tuon saman, että on tosi tärkeää, että myös vanhemmat/vanhempi istuu siinä pöydän ääressä ruokaulun ajan, ja sekä mielellään myös syö itse samaan aikaan. Tällöin myös lapsen ruokailu tuntuu sujuvan kaikkein parhaiten. Tällä hetkellä meidän pienellä tuntuu olevan jokin "kokeiluvaihe" päällä, ja hän oikein katsoo miten reagoin, kun hän heittää ruokaa lattialle tai sylkee sitä suustaan takaisin lautaselle... pitää vaan koittaa pysyä rauhallisena :D
PoistaTuo kauden vihannesten yms. suosiminen on kyllä tosi hyvä juttu, tulee paitsi edullisemmaksi mutta myös tuo mukavaa monipuolisuutta ruokailuun :) Samaan pyritään tälläkin, kuten myös tuohon kasvispainotteiseen ruokailuun. Mä uskon myös tosi vahvasti tuohon esimerkin voimaan ja siihen, että asenne ruokaa ja ruokailua kohtaan välittyy kyllä myös lapselle. Yksi tärkeä arvo, mitä haluan myös pyrkiä välittämään meidän pojalle on ruuan arvostaminen ja se että sillä, mitä syömme, on oikeasti merkitystä hyvinvoinnillemme ja myös koko maapallolle :) Toki tärkeää on myös välittää sopivan rento suhde ruokaan ja siitä nauttimiseen :)
Ihanaa ja aurinkoista kesän jatkoa teidän perheelle!!! - Salla