Unelmia, arkea ja jatkuvaa muutosta! Mitä seuraavaksi?
Kuka uskoo unelmiin? Onko sulla niitä? Jos pysähdyn miettimään sitä, mistä itse unelmoin, ovat ne aika yksinkertaisia asioita. Se, voiko unelmia saavuttaa, riippuu mun mielestä paljon siitä minkälaisista asioista unelmoi. Jos unelmana on vaikka voittaa lotossa, tuntuu se melko saavuttamattolta...
Mulle unelmat ovat jotain sellaista, jotka tekevät elämästä mielekästä, ja ne myös ohjaavat paljon tekemistäni. Esimerkiksi matkustaminen ja erilaisten paikkojen näkeminen ja kokeminen on aina ollut mulle jotain sellaista, mikä on auttanut jaksamaan arjessa ja boostannut tekemään töitä sen eteen, että matkustaminen on ollut esim. loma-aikoina mahdollista. Olen auringon lapsi, ja valmis myös maksamaan siitä, että näen aurongon useammin kuin kerran vuodessa! Tämän vuoksi olen myös nipistänyt paljon kulutustani arjessa, ja tehnyt jatkuvasti valintoja tämän eteen. Tänä päivänä matkustamiseen liittyvien unelmien toteuttaminen on kyllä hieman ristiriitaista, kun puhe lentämisen ilmastovaikutuksista on alkanut myös aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Toisaalta kuitenkin pyrin tekemään arjessa paljon sellaisia valintoja, joiden näen hieman paikkaavan hiilijalanjälkeäni tältä osalta... Unelmoin myös siitä, että saan elää mielekästä arkea, joka mahdollistaa pienien kivojen juttujen toteuttamisen sen perus puurtamisen keskellä. Tästä syystä jalostan unelmat mielelläni konkreettisiksi tavoitteiksi niin, että myös samalla elän ns. unelmieni arkea!
Myös työ on ollut aina iso osa elämääni, ja mitä pidemmälle työurani on edennyt, sen isompaan rooliin on noussut sen merkitys, kuinka paljon oikeasti nautin ja haluan nauttia työstäni! Koska työn parissa tulee kulutettua suuri osa elämästä, on ihan kiva, jos sen tekeminen on myös mielekästä! Edelleenkään en osaa sanoa, mikä olisi se mun "ultimaattinen" unelmien duuni, mutta selvää on ainakin se, että mulle merkitsee paljon kenen kanssa työskentelen. Tämä on vaikuttanut aina myös merkittävästi siihen, kuinka olen viihtynyt kulloisessakin työssäni. Vähän tylsempääkin hommaa tekee mielellään hyvässä porukassa!
Mitä pidemmälle työurani on jatkunut, sen merkityksellisemmäksi on noussut myös vapaus työhön liittyvänä arvona. Vapaus määritellä mitä tekee, missä tekee, milloin tekee ja kuinka paljon tekee. Tähän liittyy myös se, kenen kanssa tekee. En osaa sanoa, kuinka paljon työtunteja olen käyttänyt esimerkiksi yritystoimintaani, eikä se käytetty aika varmastikaan ole näkynyt suoraan tilini saldona, mutta ainakin olen saanut tehdä työtä mistä nautin, ja myös hyvien tyyppien kanssa!
Vapauden vastakohtana etenkin yrittäjänä toimimisessa on myös vastuu. Kun teet hommia ns. itsellesi, vastaat myös itse aivan kaikesta! Mitään ei tapahdu, jos et itse tee ja laita asioita tapahtumaan, ja samalla vastaat myös työsi laadusta ja tuloksesta. Tekemisen laatu ja määrä näkyy yleensä myös tasan suoraan tilipussissa. Välillä tämä kokonaisuus panee miettimään, onko se vapaus kaiken vaivan ja muun säädön arvoista! Jos jotain, niin yrittäminen vaatii todella lujaa motivaatiota itse tekemiseen, kykyä itsensä johtamiseen, tahtoa jatkuvaan uusien asioiden oppimiseen ja mielellään myös erittäin hyvää paineensietokykyä. Monessa kohtaa tulee sietää myös epämukavuusalueella olemista. Pieni stressi voi olla monessa kohtaa tarpeellinen liikkeelle paneva voima, mutta liika stressi voi puolestaan johtaa myös ennen pitkää koko homman kuoppaamiseen...
Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja olosuhteet ja myös unelmat muuttuvat. Työelämässä muutoksia tapahtuu jatkuvasti, ja se jos mikä on vaan hyväksyttävä. Olen kiitollinen uteliaasta ja sinnikkäästä luonteestani, joka on vienyt mua eteenpäin, enkä ole koskaan jäänyt vellomaan ja haikailemaan jotakin, jota ei enää ole, tai joka ei enää tunnut mielekkäältä tai omaan elämään sopivalta jutulta. Tällaiset tilanteet ovat hyviä hetkiä miettiä sitä, mikä kiinnostaa juuri sillä hetkellä, mitä uutta haluaisi ehkä oppia, mihin paneutua ja mistä innostua! Sen avulla voi hyvinkin päästä käsiksi siihen, mitä lähteä tekemään ja tavoittelemaan seuraavaksi.
Kulunut vuosi äitiyslomalla on laittanut taas miettimään sitä, mitä lähteä tekemään seuraavaksi. Toistaiseksi haluan vielä viettää aikaa poikani kanssa kotona, mutta mielelläni aloittelen myös elokuussa valmennustöitä jälleen vuoden tauon jälkeen! Kuitenkaan en halua vielä lähteä täysillä työelämään, vaan katsoa rauhassa mihin resurssini tällä hetkellä riittävät ilman, että stressitasot nousevat liian korkeisi. Mietin myös sitä, mikä olisi se juttu, johon haluaisin panostaa täysillä työelämässä seuraavaksi. Vaikka auki oleva tuleva tuntuukin vähän pelottavalta, on tavallaan myös melkoisen siistiä, ettei voi varmuudella tietää, missä ollaan vaikka vuoden kuluttua! Joskus hyville jutuille täytyy vain antaa aikaa, ja katsoa mihin elämä kuljettaa!
Mistä sä unelmoit ja uskallatko sanoa sen ääneen? Usein se, että sanoo unelmansa ääneen, laittaa pyöriä liikkeelle, ja saa tekemään asioita niiden eteen. Epäonnistumista ei kannata pelätä, sillä usein ne kuljettavat osaltaan myös eteenpäin. Jos hyväksyt sen, että kaikkeen ei voi aina vaikuttaa, ja asiat ja tilanteet muuttuvat, on myös mahdollisten pettymysten jälkeen helpompi jatkaa eteenpäin. Olet ainakin kokeillut, ja ehkä myös todennut, ettei se juttu ollutkaan juuri sinua varten tai tarkoitettu toteutuvaksi tai toteutettavaksi.
Arki ei todellakaan ole aina unelmaa, vaan melko tavallista, mutta parhaimmillaan myös mielekästä ja hyvien tyyppien parissa vietettyä :) Enemmän kuin uskoa, unelmat vaativat mun mielestä konkreettisia tekoja. Kokeile, epäonnistu ja anna itsellesi aikaa! Jos jotain haluat, mieti, mikä olisi eka askel sitä kohti, ja ota se rohkeasti! Anna myös unelmiesi muuttua, sillä muutos jos mikä on pysyvää!
Ihanaa päivää ja pian alkavaa viikonloppua!
<3 Salla
@sallahele
Mulle unelmat ovat jotain sellaista, jotka tekevät elämästä mielekästä, ja ne myös ohjaavat paljon tekemistäni. Esimerkiksi matkustaminen ja erilaisten paikkojen näkeminen ja kokeminen on aina ollut mulle jotain sellaista, mikä on auttanut jaksamaan arjessa ja boostannut tekemään töitä sen eteen, että matkustaminen on ollut esim. loma-aikoina mahdollista. Olen auringon lapsi, ja valmis myös maksamaan siitä, että näen aurongon useammin kuin kerran vuodessa! Tämän vuoksi olen myös nipistänyt paljon kulutustani arjessa, ja tehnyt jatkuvasti valintoja tämän eteen. Tänä päivänä matkustamiseen liittyvien unelmien toteuttaminen on kyllä hieman ristiriitaista, kun puhe lentämisen ilmastovaikutuksista on alkanut myös aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Toisaalta kuitenkin pyrin tekemään arjessa paljon sellaisia valintoja, joiden näen hieman paikkaavan hiilijalanjälkeäni tältä osalta... Unelmoin myös siitä, että saan elää mielekästä arkea, joka mahdollistaa pienien kivojen juttujen toteuttamisen sen perus puurtamisen keskellä. Tästä syystä jalostan unelmat mielelläni konkreettisiksi tavoitteiksi niin, että myös samalla elän ns. unelmieni arkea!
 |
| New york, yksi toteutettu unelma! |
Myös työ on ollut aina iso osa elämääni, ja mitä pidemmälle työurani on edennyt, sen isompaan rooliin on noussut sen merkitys, kuinka paljon oikeasti nautin ja haluan nauttia työstäni! Koska työn parissa tulee kulutettua suuri osa elämästä, on ihan kiva, jos sen tekeminen on myös mielekästä! Edelleenkään en osaa sanoa, mikä olisi se mun "ultimaattinen" unelmien duuni, mutta selvää on ainakin se, että mulle merkitsee paljon kenen kanssa työskentelen. Tämä on vaikuttanut aina myös merkittävästi siihen, kuinka olen viihtynyt kulloisessakin työssäni. Vähän tylsempääkin hommaa tekee mielellään hyvässä porukassa!
Mitä pidemmälle työurani on jatkunut, sen merkityksellisemmäksi on noussut myös vapaus työhön liittyvänä arvona. Vapaus määritellä mitä tekee, missä tekee, milloin tekee ja kuinka paljon tekee. Tähän liittyy myös se, kenen kanssa tekee. En osaa sanoa, kuinka paljon työtunteja olen käyttänyt esimerkiksi yritystoimintaani, eikä se käytetty aika varmastikaan ole näkynyt suoraan tilini saldona, mutta ainakin olen saanut tehdä työtä mistä nautin, ja myös hyvien tyyppien kanssa!
 |
| Duunia parhaassa seurassa! |
Vapauden vastakohtana etenkin yrittäjänä toimimisessa on myös vastuu. Kun teet hommia ns. itsellesi, vastaat myös itse aivan kaikesta! Mitään ei tapahdu, jos et itse tee ja laita asioita tapahtumaan, ja samalla vastaat myös työsi laadusta ja tuloksesta. Tekemisen laatu ja määrä näkyy yleensä myös tasan suoraan tilipussissa. Välillä tämä kokonaisuus panee miettimään, onko se vapaus kaiken vaivan ja muun säädön arvoista! Jos jotain, niin yrittäminen vaatii todella lujaa motivaatiota itse tekemiseen, kykyä itsensä johtamiseen, tahtoa jatkuvaan uusien asioiden oppimiseen ja mielellään myös erittäin hyvää paineensietokykyä. Monessa kohtaa tulee sietää myös epämukavuusalueella olemista. Pieni stressi voi olla monessa kohtaa tarpeellinen liikkeelle paneva voima, mutta liika stressi voi puolestaan johtaa myös ennen pitkää koko homman kuoppaamiseen...
Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja olosuhteet ja myös unelmat muuttuvat. Työelämässä muutoksia tapahtuu jatkuvasti, ja se jos mikä on vaan hyväksyttävä. Olen kiitollinen uteliaasta ja sinnikkäästä luonteestani, joka on vienyt mua eteenpäin, enkä ole koskaan jäänyt vellomaan ja haikailemaan jotakin, jota ei enää ole, tai joka ei enää tunnut mielekkäältä tai omaan elämään sopivalta jutulta. Tällaiset tilanteet ovat hyviä hetkiä miettiä sitä, mikä kiinnostaa juuri sillä hetkellä, mitä uutta haluaisi ehkä oppia, mihin paneutua ja mistä innostua! Sen avulla voi hyvinkin päästä käsiksi siihen, mitä lähteä tekemään ja tavoittelemaan seuraavaksi.
Kulunut vuosi äitiyslomalla on laittanut taas miettimään sitä, mitä lähteä tekemään seuraavaksi. Toistaiseksi haluan vielä viettää aikaa poikani kanssa kotona, mutta mielelläni aloittelen myös elokuussa valmennustöitä jälleen vuoden tauon jälkeen! Kuitenkaan en halua vielä lähteä täysillä työelämään, vaan katsoa rauhassa mihin resurssini tällä hetkellä riittävät ilman, että stressitasot nousevat liian korkeisi. Mietin myös sitä, mikä olisi se juttu, johon haluaisin panostaa täysillä työelämässä seuraavaksi. Vaikka auki oleva tuleva tuntuukin vähän pelottavalta, on tavallaan myös melkoisen siistiä, ettei voi varmuudella tietää, missä ollaan vaikka vuoden kuluttua! Joskus hyville jutuille täytyy vain antaa aikaa, ja katsoa mihin elämä kuljettaa!
Mistä sä unelmoit ja uskallatko sanoa sen ääneen? Usein se, että sanoo unelmansa ääneen, laittaa pyöriä liikkeelle, ja saa tekemään asioita niiden eteen. Epäonnistumista ei kannata pelätä, sillä usein ne kuljettavat osaltaan myös eteenpäin. Jos hyväksyt sen, että kaikkeen ei voi aina vaikuttaa, ja asiat ja tilanteet muuttuvat, on myös mahdollisten pettymysten jälkeen helpompi jatkaa eteenpäin. Olet ainakin kokeillut, ja ehkä myös todennut, ettei se juttu ollutkaan juuri sinua varten tai tarkoitettu toteutuvaksi tai toteutettavaksi.
Arki ei todellakaan ole aina unelmaa, vaan melko tavallista, mutta parhaimmillaan myös mielekästä ja hyvien tyyppien parissa vietettyä :) Enemmän kuin uskoa, unelmat vaativat mun mielestä konkreettisia tekoja. Kokeile, epäonnistu ja anna itsellesi aikaa! Jos jotain haluat, mieti, mikä olisi eka askel sitä kohti, ja ota se rohkeasti! Anna myös unelmiesi muuttua, sillä muutos jos mikä on pysyvää!
Ihanaa päivää ja pian alkavaa viikonloppua!
<3 Salla
@sallahele
Kommentit
Lähetä kommentti